Tämän viikon uutiset ovat olleet kaikenkaikkiaan masentavia Kiinan kehityksen kannalta (enkä tarkoita nyt pörssikurssien kehitystä). Yksi indikaattori perusvapauksien heikkenemisestä on uutinen poliittisten vankien määrän kasvusta viime vuosina (ks. China Heraldin ja Dui Hua -säätiön postaukset). Ainakin vuosien 2005-2007 välillä poliittisten vankien määrä on noussut tasaisesti, vuoden 2005 349 vangista vuoden 2007 619 vankiin.

Vielä laiska huomio Tiibet-uutisoinnista: Imagethiefin Will Mossin keskiviikon (19.3.) postaus Kiinan Tiibetiä koskevasta "pr-strategiasta" oli oikein valaiseva ja sisälsi kasapäin hyviä linkkejä. Imagethief hahmottaa terävästi Kiinan viime vuosien Tiibet-politiikan peruslinjaukset, jotka auttavat ymmärtämään miksi Kiina toimii tiedotuksessaan niin kuin on nähty. Samalla hän toteaa Kiinan menettäneen loistavan mahdollisuuden muuttaa kuvaansa vääristyneen informaation ja rajoitetun tiedonkulun mallimaana.

Entä jos Kiinan hallitus olisikin päästänyt länsimaisen median vapaasti todistamaan Tiibetin kapinointia ja hoitanut homman kotiin kyynelkaasulla ja robocop-pukuisten sotilaiden rauhallisella ylivoimalla? Siviilejä vastaan hyökänneitä tiibetiläisiä olisi hyvin voinut syyttää pelkiksi mellakoijiksi, sen sijaan, että nyt päädyttiin syyttämään kaikesta Dalai lamaa. Kiinan hallitus voisi valmistautua olympialaisiin yksi hyvä pr-projekti takataskussa, todistetusti kansojen välisen dialogin ja vapaan tiedonkulun kannattajana.

Mutta tuollainen skenaario on mahdoton juuri Imagethiefin toteaman Kiinan Tiibet-politiikan taustojen takia. Kiina pitää tiukasti kiinni väitteestään, että se on tuonut sivistyksen ja hyvinvoinnin takapajuiselle zang-kansalle, joka ei vain vielä ole päässyt täysin irtaantumaan vallanhimoisen uskonnollisen johtajansa Dalai laman vaikutusvallan lumoista. Tämän tarinan myyminen ulkomaailmalle on, ja tulee aina olemaan tuhoon tuomittu projekti.