Viime päivinä olen yrittänyt lueskella Tiibetin mellakoiden historiallisista taustoista, mutta ehkä kirjoitan siitä myöhemmin. Lisäksi olen ajautunut aivan liian usein lukemaan Kiinan virallisen uutistoimiston Xinhuan Chinaview-sivuilta Kiinan virallista höpötystä Tiibetin tilanteesta ja sen taustoista. Koska olen itse laiska kirjoittaja, suosittelen tutustumaan mediapeliin Beijing Newspeak –blogin Chris O’Brianin postauksesta. O’Brianilla on kokemusta Xinhuan toimituksesta “Language polisherina”, joten hänellä on kiinnostavia näkemyksiä siitä, kuinka uutisartikkelien ja sanomalehtien “Kommentti”-osiot toteutetaan.

Postauksessa todetaan muun muassa, että osa artikkeleista käytännössä kirjoitetaan ministeriössä, jonka jälkeen Xinhuan rooliksi jää kielentarkistus kansainvälistä yleisöä varten. Ei käy toimittajia kateeksi. Toisaalta, ymmärrän, jos duunia on vaikea jättääkään. Oma vähäinen kokemukseni CCTV:ssä, Kiinan keskustelevisiossa, antoi samanlaisen kuvan toiminnasta. Toimittajat ja ohjaajat voivat olla hyvinkin idealistisia ja fiksuja, mutta duunin jättämisen seuraukset olisivat sittenkin liian kovat.

Tietysti ilmiö on tuttu myös länsimaista, myös Suomesta. Ei aina voi päästä tekemään ideaaliaan vastaavaa duunia. Täällä voi kuitenkin elää sossun rahoilla eikä vanhempien ruuansaannista tarvitse huolehtia. Kiinassa tilanne voi olla astetta karumpi, ja siten vaaditaan astetta karumpaa sopeutumistakin.

Xinhuan Dalai Lama -kommentteja lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten tilanne voisi koskaan lientyä ja neuvottelut päästä alkuun. Toisaalla, länsimaiset lehdetkin näyttävät syyllistyneen typerään vääristelyyn käyttämällä Nepalista otettuja kuvia munkkien pieksämisestä  Tiibet-uutisoinnissa.  Sellaiset tapaukset ovat antaneet Kiinan viralliselle medialle halventaa kaikkia länsimaisia  uutisia, joissa Xinhuan uutisointiin suhtaudutaan penseästi.