Ok, olympialaiset menivät jo. Onneksi muut kirjoittivat niistä.

Tartuin kuitenkin Imagethiefin olympialaisten viimeisinä päivinä kirjoittamaan postaukseen kiinalaisesta sensuurista ja sen kritiikistä länsimaissa. Will Moss käsittelee 18.8. postauksessaan The New Yorkerin artikkelia "Angry Youth" kiinalaisnuorten suhtautumisesta valtiosensuuriin. Yleensähän meidänkin lehdissä saa lukea juttuja Kiinan sensuurin kauheuksista, ja sen seurauksista, kuten viime kevään Tiibet-mellakoiden ja Olympia-soihtukulkueen jälkeisestä kiinalaisnuorten hurmoksellisesta patriotismista.

Ehkä kiinalaisnuoret eivät sittenkään ole niin sensuurin sokaisemia kuin meidän tiedotusvälineemme antavat ymmärtää. Ehkä he ymmärtävät pelin hengen paremmin  kuin kuvittelemmekaan. Jostainhan Kiinan toisinajattelijatkin tulevat. Tuskin hekään voivat Kiinassa aivan yksin olla.

Kiinalaisia uutisointia seurattuaan on jopa halveeraavaa olettaa, että Kiinan ajatteleva nuoriso ei olisi mediakriittistä. Pikemminkin, kiinalaisnuorten ongelmana on jaksaa lukea uutisia, joiden totuus- ja informaatiotaso hipoo nollaa.

Esimerkiksi Suomessa, "riippumattomien" maakuntalehtien luvatussa maassa, on varmasti vaikeampi erottaa ja arvailla milloin itsesensuuri tai vahva patrioottinen asenne on jättänyt jälkensä uutisointiin. Harvemmin Suomessa kuulee kritiikkiä liian Kiina- tai Venäjä-myönteisestä uutisoinnista, tai edes kritiikkiä oman hallituksen toimia kohtaan. Osataanko täällä olla mediakriittisiä? Paremmin kuin Kiinassa?