Palaan koneelle muutaman kuukauden tauon jälkeen. Hesarissakin viikko pari takaperin esitellyn arkkitehti / taiteilija Ai Weiwein haastattelu "Index on Censorshipin" uusimmassa Kiina-teemanumerossa (2/2008) kiteytti hyvin Kiinan henkistä tilaa ja sai minutkin taas kirjoittamaan Kiinan tilaneesta.

Oman ajattelun puutteessa viittaan Imagethiefin juttuun Sidney Morning Heraldissa ja aiemmin South China Morningpostissa julkaistusta listasta, jossa luetellaan kiinalaiselle medialle asetettuja rajoituksia olympialaisten aikaan. Listaan kuuluu mm. seuraavia asioita.

1) Tv-lähetykset ovat suoria, mutta hätätilanteessa asioista ei kuitenkaan saa kirjoittaa lehdissä. (Esimerkiksi avajaisten suuta liikuttelevasta "laulaja"-tytöstä ei ole ollut soveliasta kirjoittaa Kiinassa.)
2) Elokuun alusta avatuista ulkomaisista nettisivuista ei saa raportoida, eikä niitä saa mainostaa tai linkittää kiinalaisilta uutispalvelimilta.
3) Ole varovainen etnisten ja uskonnollisten teemojen suhteen. (Alkuviikon Tiibet-protestista ei tietenkään kirjoitettu Kiinan mediassa.)
4) Älä tee suurta numeroa ulkomaisista johtajista olympialaisten avajaisseremoniassa, älä varsinkaan heidän istumajärjestyksestä tai yksityiselämästä.
5) Etniseen tasa-arvoon täytyy kiinnittää erityistä huomiota.
 ... ja niin edelleen.

Yleisenä ohjeena todetaan, että jos asiasta ei ole virallista linjaa, älä kirjoita siitä. Kiinan hallinto ei tietenkään ole myöntänyt, että edellä esiteltyä säännöstöä olisi edes olemassa.